lauantai 11. elokuuta 2012

Seskarö, Selkäsarvi ja avomeri

Kyllähän se tuuli sitten aikanaan laantui ja päästiin Nikkalasta eteenpäin. Suuntasimme käytännössä naapuriin eli Seskarön saarelle, mutta joku oli asentanut 11,5 m korkean sillan keskelle tietä niin piti sitten kiertää koko saari mennessä.. Laituriin tulo aiheutti jonkinmoista hässäkkää, siinä oli kaksi osaa. Vanhempi, korkea lastauslaituri ja uudempi pikkulaituri. Yritettiin ensin vanhempaan mutta se oli aivan liian korkealla joten jouduttiin sitten kiepauttamaan pienemmälle laiturille.Seskarön kylä oli tavallinen, rauhallinen maalaiskylä yksine kauppoineen ja huoltoasemineen. Ja busseineen. Sama bussi jolla kuljimme Haaparantaan kävi myös saarella, ja ihana bussikuski muisti vilkuttaa meille kaupan kohdilla kun näki meidät päiväkävelyllä!

Seskaröstä suuntasimme Selkäsarveen, joka on aivan Suomen ja Ruotsin rajalla, kuitenkin Suomen puolella. Vähän päälle kilometrin mittainen saari on luonnonsuojelualuetta, jota hallinnoi metsähallitus. Makia paikka, etten sanoisi. Siellä laiduntaa lampaitakin! Ihastuttiin kyllä molemmat aivan ikihyviksi, tarkoitus oli vain yöpyä yksi yö mutta se venyikin kahdeksi. Saarella oli jopa puusauna, josta löytyi leppoisat löylyt. Hannu opetti minua heittelemään virveli(ll)ä ja nappasi näytteeksi vielä ison ahvenen perämerestä. Haalittiin kasaan myös kaksi kupillista metsämansikoita, joista minä kätevänä emäntänä leivoin mansikkarahkapiirakan. Kaasu-uunissa ilman sitä rahkaa ;) Hyvä tuli, vaikka rahkan korvasinkin jugurtilla jota vähän suurustin vehnäjauholla.

Toisena Selkäsarven päivänä saareen alkoi valua ennemmänkin porukkaa ja kävi ilmi että lauantaina paikalla pidettäisiin Kemin moottorivenekehon kokous/tapaaminen/yleishärdelli. Sehän ei tahtia haitannut, meidät huolittiin muitta mutkitta mukaan ja iltanuotiolla istuskelu porukalla oli oikeinkin letkeää hommaa. Aamulla oli mukava herätä huudahdukseen "KAS SITÄ ON OULULAISETKI HERÄNNÄ, HUOMENTA" jonka joku kailotti jostain laiturinperältä.. :D Siinä hörpittiin aamukahvit ja kahteltiin että nättiä keliä pukkaa, ompas mukava lähtä kotia kohti.

Ensimmäisen merimailin jälkeen olin vahvasti sitä mieltä että ei ollut ollenkaan mukavaa enää. Aallot kasvoi ja tuuli puhisi. Otettiin suosiolla isopurje ykkösreiviin. Taivasteltiin ensimmäinen kolmasosa matkasta isoja aaltoja, myöhemmin tarkistettuna metrisiä sellaisia. Alkujärkytyksestä toivuttua saatiin melkoisia vauhteja aikaseksi ja rikottiin omia ennätyksiä taas! 7.9 solmua luovituulessa, eli mentiin täysiä! Jätetään tässä nyt mainitsematta ne ensimmäisten merimailien kauhunhetket ja epäilykset siitä että tulikohan tästä sittenkään mitään ja pitikö kääntyä takaisin... Hei nyt sentään käytännössä avomerellä. Päästiin perille Iin Röyttään ennätysajassa eli vähän päälle seitsemässä tunnissa. Vertailuksi mainittakoon että käytännössä täysin samaan matkaan Vatungista Nikkalaan aikaa meni kymmenen ja puoli tuntia.

Täällä Röytässä iski väsy molemmille ja skipataan sauna tänään ja aikaisin nukkumaan niin huomenna jaksaa sitten Ouluuntua. Sen verran tempastiin että käveltiin Röytän luontopolku 2,5 km läpi ja kahteltiin josko ois kanttarelleja näkyny. Ne oli taidettu jo poimia parempaan talteen..

Aini

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Haparanda hamn osa 2



Maanantain päätimme pitää välipäivänä ja lähteä käymään bussilla Haaparannassa ihmettelemässä. Ei paljon meidän Koskilinjoista heittäny nuo aikataulut, ilmeisesti täällä maalla vallitsee hieman sinnepäin olevat ajankohdat.. Kerran päivässä täältä pääsee Haaparannan bussiasemalle ja samaten kerran päivässä bussi tuo takaisin. Kierreltiin Haaparannan puolella se nelisen tuntia joka oli käytettävissä. Käytiin perinteisesti Ikeassa syömässä lihapullia ja ostettiin muutama halpa mutta edullinen muovikippo ja paistinlasta. Lisäksi kierreltiin Haglöfsit ja Fjällravenit, ylläri! Juuri ennen lähtöä vielä pyörähdys ruokakaupassa ja onnikkakyydillä takaisin Nikkalaan. Iltasella lämmiteltiin ruotsalaista puusaunaa rannassa sekä paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Seuraksi illalla samaan vieraslaituriin tuli vielä saksalais-kiinalainen pariskunta, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan.

Tiistai valkeni tuulisena sekä ennuste lupaili alkavaa sadetta. Jonkun aikaa kuulosteltiin ulinaa, kolinaa ja mäiskettä mastossa ja todettiin että lienee hieman liian kova keli lähtä yrittämään, joten jouduttiin toiseksi pakolliseksi päiväksi jäämään Haaparantaan. Meinattiin ensin että sykästään bussilla Luulajaan mutta loppujen lopuksi tyydyttiin toiseen päivään Haaparannan keskustassa. Bussia rannassa odotellessa Hanskin silmäkulma rupesi rähmimään oudosti, vähän aikaa siinä pyyhittiin paperilla sitä ja todettiin että tulehtunut on. Eipäs jäädäkään Haaparannan puolelle, vaan Tornioon lääkäriin. Onneksi on Terveystalo, helppoa ja nopeaa. Ei kuitenkaan niin nopeaa, että oltaisiin keritty siihen viimeiseen bussiin vaan piti ottaa Umeån menevä kaksikerrosbussi ja jäädä nelostien varressa pois. Siinä komeilikin bussipysäkin vieressä iso sininen kyltti "Haparanda Hamn 5". Eikun tassua toisen eteen mieltä lämmittävässä pikku tihkusateessa :D Toisaalta olihan tuo mukava pällistellä ruotsalaisten pihoille matkan varrella.

Viime yö tuli nukuttua huonosti, sillä jos eilen tuuli niin tänään on sitten pyörremyrsky. Säätiedotus merenkulkijoille lupailee pohjoisenpuoleista tuulta 11-16 m/s, enimmillään 18 m/s. Täällä sitä sitten nökötetään vieläkin rannassa ja odotellaan tuulen laantumista että päästäisiin jatkamaan matkaa Seskarön saarelle. Kait tässä pitäs rohkeuden rippeet kasailla ja vispata nuilla lainapyörillä käymään kaupassa hakemassa leipää. Vastatuuleen tietysti.

Aini

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Haparanda hamn

Starttailtiin maailmalle siinä 11.30. Aurinko paistoi ja tarkeni tämän kesän harvinaisimmassa asussa eli shortseissa ja t-paidassa.. Liuettiin vähin äänin Vatungin satamasta, kaksikymmenpäinen joukko keski-iän ylittäneitä mato-onkelijoita oli vallannut koko sataman onkikisojansa varten. Varsin hätkähdyttävä, jokaisen tunteella toisilleen julistama kisan avauslause "SAA ONKIA" siivitti meidät matkaan, toivottavasti ei säikytetty koko läänin kaloja karkuun.

Vielä lähtiessäkin suunnitelma oli hieman avoin, mennäänkö Kemiin, mennäänkö sinne vain syömään ja jatketaan siitä Haaparantaan vai mennäänkö suoraan Ruotsin puolelle. Oli niin tyventä että tyydyttiin alkumatka rutkuttelemaan koneella etiäpäin, purjeilla saatiin revityä plus miinus kaks solmua luovituulessa kasaan. Päivän edetessä tuulikin nousi ja päästiin huimaa melkein viittä solmua aika hyvin tulemaan. Autopilotti osoittautui tämän päivän jutuksi niin ei koko ajan jomman kumman tarvinnut roikkua pinnassa. Räpistelin joutessani muutaman sivun kasaan 2010 Finlandiavoittajaa, Nenäpäivää. Kerronta oli niin rönsyilevän tunkkaista että en kyllä taida jaksaa lukea koko kirjaa.. Mutta entä jos se yllättääkin lopussa?

Hannulla taisi parhaimmillaan olla gps reittipisteineen, kaksi paperikarttaa ja elektroninen kartta (plus tutka) rinnakkain mitä urakalla vertailtiin ja ihmeteltiin. Ei ainakaan mennä hukkaan!

Matkanteossa rikottiin tänään henkilökohtaisia ennätyksiä. Paineltiin 38,7 merimailia tulemaan, mikä tekee kilometreissä noin 72. Aikaa meni 10,5 tuntia. Merivesi +19 C.

Haaparannan satama on vanha mutta kaunis ja siisti. Ruotsin lippuja killuu sataman joka kolkassa. Ollaan ainoat vieraat vierasvenelaiturissa - karavaanareita on kuitenkin parisenkymmentä. Satamassa on myös vanha puutalo huoltorakennuksena, löytyy suihkut, wc:t, sauna, keittiö. Ja nuotiopaikka :) Lisäksi on satamamuseo/vastaava, entisajan merenkäyttöön liittyvää kalustoa sisältävä aina avoin maja.

-Aini


lauantai 4. elokuuta 2012

Vatunki

Aamupisujen ja -palojen ja hässäköiden ja nälkäkiukkujen mentyä ohitse päästiin itse asiaan eli tämän päivän läpipuintiin. Tultin siihen tulokseen että kuinka kaunista Röytässä onkaan ja kuinka houkutteleva sauna siellä on myös, niin jatkaisimme matkaa. Röytän elojuhlat olivat koonneet laiturit täyteen niin moottori- kuin purjeveneitä. Huomasimme vain kuuluvamme iloiseen väliinputoajien joukkoon, olimme ainoa nuorempi pariskunta ja vielä ilman lapsia... Kaikki muut veneilijät tuntuivat olevan ikääntyneempiä taikka sitten pariskuntia yksine/kaksine/kolmine lapsineen. Keula kohti Vatunkia siis, koska sielläkin pitäisi olla sauna.

Matkaa kertyi parisenkymmentä merimailia (noin 40 km) tällekin päivälle. Tuuli oli koko ajan sivussa tai vastassa, ja jouduttiinkin luovimaan käytännössä koko tämä etappi. Ihan viime metreille tuuli päätti vielä ruveta venkoilemaan ja pyöritteli itseään miten lystäsi, välillä voimakkaampana ja välillä melkein tyyntyen. Eri rento kaveri tuo tuuli. Koskaan ei tiedä mistä päästä sillä vetää ;)

Vatungin satama paljastui lähinnä kalastuskäyttöön tarkoitetuksi. Veneilijöiden huoltorakennus oli kuitenkin uuden oloinen ja todella siisti. Yksi todellinen vika siinä kylläkin oli. Saunat, molemmat, oli lukittu! Ovessa oli kyltti "WC:t, saunat, kerhotila veneilijöiden vapaassa käytössä". Ei ollut ei! Tiskiallas sentään niin on helpompi tiskata veneessä syntyvät tiskit, veneen oma allas on niin onnettoman pieni.

Illaksi vielä Kuivaniemen kylille ;) Hannun ystäväpariskunta asustaa Kuivaniemessä, joten suuntaamme sinne illanviettoon. Josko sieltä se saunakin löytyisi.

-Aini

perjantai 3. elokuuta 2012

Röytässä

Aamusta aloteltiin tämä loma pakkailemalla kimpsut ja kampsut kasaan. Mausteeksi vähän perinteeksi muodostunutta säntäilyä ympäri kyliä (vaihtamassa valuuttaa, ruokakaupassa, noutamassa nestekaasua..) sekä kirjallinen, rakkaudella ja ymmärryksellä luotu ohje meikän rehujen hoitosäännöksistä pikkusiskoa varten. Ihan en tuttia pyytänyt niille antamaan mutta jotakuinkin melko lähelle.

Lähtö satamasta oli joutuisa ja päästiin sukkelasti matkaan. Oulujoesta puski kovasti vettä merelle päin ja veden pinta oli tosi korkealla, mikä tietenkin joudutti valumista Storan ohi. Eipä taas nuolaistu ennenkuin tipahtaa, tuuli oli ylläri pylläri nolla! Yriteltiin siinä purjeilla puhallella kasaan jokunen kaksi solmua kunnes luovuttiin ja lyötiin kone tulille. Autopilotilla puksuteltiin menemään. Hannu kunnostautui kartanlukijana/naviaatiolaitoksena ja minä lukaisin Mielensäpahoittajan. Ihan oli luettava kirja, joskin ennakko-odotukset olivat tekstin tasosta hieman korkeammalla.. Onneksi ei ollut pituudella pilattu.

Röytässä olikin jo aivan täydet hulinat ja saatiin jokunen hetki pohtia että mihin täällä mahtuukaan. Huomisen elojuhlat on keränneet melkosen seurakunnan koolle. Sopiva väli kuitenkin löytyi, Remy-pullo löytyi myös.. :) Plus kaunis sateenkaari!

Aini

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tuulen viemää

Viime päivien suurimmat tunnekuohut on ehdottomasti koettu ilmatieteenlaitoksen nettisivujen äärellä. Miten koko ajan jaksaakin sataa! Suunniteltu lähtöpäivä on perjantaina, mutta sääennuste lupailee koleaa sekä märkää. Mitä hauskaa on purjehtia koiranilmalla huppu silmillä? Ei niin yhtään mitään. Leikiteltiin jo ajatuksella lähteä sittenkin etelään päin, kohti Vaasaa, jos sinne lupaa leppoisampaa lomakeliä. Täällä Oulun tienoilla on ukkostellut ankarasti, http://www.liminkaweather.info on ollut kovassa suosiossa, siellä on loistava ukkostutka!

Minä kuitenkin urheasti suunnittelin tänään viikon ruokia ja ostoslistaa. Mielessä täytyy koko ajan pitää kylmätilojen rajallisuus, mielikuvitusta mielikuvitusta..! Ollaan myös jahdattu pientä kumivenettä leikkikaluksi reissua varten, meinaa vaan olla löytyminen vähän pitkässä kuusessa. Muutama muukin saanut ilmeisesti saman idean..

Aini

torstai 26. heinäkuuta 2012

Heja Sverige!

Uutta reissua pukkaa päälle. Parin viikon päästä odottaa se kauan ja hartaudella odotettu yhteinen kesäloma. Suunnitelmana seilata s/y Ulpukalla (pullukalla) kohti naapurimaata. Aikaa käytettävissä noin 9 päivää, tai sinne päin, saa nyt nähdä miksi tämä loppujen lopuksi muotoutuu. Ensin Kuivaniemeen, siitä Haaparantaan Nikkalaan ja siitä etiäpäin.

Viime viikolla Hannu tilasi Ruotsin ystävyyslipun sekä tietysti merikartat Ruotsista, niin elektroniset kuin perinteiset paperiversiotkin. Harmi vain että naapurin puolella ei karttoihin ole merkitty väylän syvyyksiä, pitänee ilmeisesti olla itse hereillä kerrankin.. ;)


Alkuviikosta kävimme myös testaamassa laiturissa gennakerin asentamista ja sitä miltä se paikoillaan näyttää. Tähän asti purje on komeillut vain pussissaan mutta reissulle toivomme sopivaa myötätuulta että päästäisiin testaamaan millainen tuo unelmankevyt taivaansininen rätti onkaan.

Viikonloppuna Pattijoelta talvisäilöstä saapuu myös kumivene kyytiin, päästään sillä sitten melomaan rantavitikoihin. Tai voidaan laittaa jompikumpi jäähylle narun nokkaan jos tuntuu että omaa tilaa on liian vähän.. ;) Kaikki suuremmat hankinnat taitaa olla reissua varten tehtynä. Eiköhän sitä silti jotain keksitä mihin rahansa upottaa..

Vietettiin eilen vuosipäivää, ja sain Hannulta ihanan ison valkoisen Hortensian. Ihailin sitä jo aiemmin kaupungilla niin herrasmiehenä Hanski toi minulle ikioman paapittavaksi. Tänä aamuna sitten huolestuin että sehän kuolee kuivuuteen sillä välin kun me huidellaan maailmalla. Pitänee kysyä josko äiskällä ois päivähoitopaikka avoinna. Jos ei ole niin otan tuon puskan mukaan. Varmasti otan!

-Aini

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Merellä tuulee aina

Eilen siinä aamuhässäköiden jälkeen lyötiin kamppeet kasaan ja kohti Varjakkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Kattilankallaan, mutta jossain siinä kieppeillä tultiin siihen tulokseen että mennään mielummin lähemmäs kotia jos nyt tuo kone sattuu särkymään. Alkutaival sujui joutuisasti ja helposti, mutta Kattilankallan kieppeillä tuuli tyyntyi aivan täysin. Siellä kelluttiin aalloilla, konetta ei uskaltanut käyttää niin keitimme sitten kahvit. Tyyniä paikkoja osui kohdalle useita - aina kun katseli vierelleen kauempana näkyi aalloista kuinka siellä kyllä tuuli. Ei vaan meillä. Merellä tuulee aina on huono sanonta.

Minä siinä tylsyyksissäni pistin hösseliksi ja kuurasin paatin kannen. Verrattain märkää touhua, täytyy myöntää. Hannu sillä aikaa opiskeli tee-se-itse -metodilla miten täysin onnettoman tuulen avulla pääsee yhtään mihinkään suuntaan kääntelemällä ja säätelemällä purjeita.

Keksittiin siinä joutessamme että Varjakan saaressa on vuokrakäyttöön tarkoitettu sauna. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi että se on vapaana, joten meillä olikin saunailta! Ystävämme Anni tuli meille vielä seuraksi. Lämmittelimme siinä saunaa ja grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Löylyt oli leppoiset ja kyllähän se turkkikin karisi pienen empimisen jälkeen.. Hanski tosin tyytyi ruikuttamaan rannalla. Pitäkööt karvansa.

Tänään olis tarkoitus pyöriä Oulun edustalla päiväseltään, säätiedote lupaili selkenevää muutaman tunnin päästä joten sitä odotellessa. Voidaankin tässä suunnitella seuraavaa reissua..

Tässä tää meidän öljysyöppö :)


-Aini

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Jaksaa vaan vastustaa

Marjaniemen aamu oli kuulas ja aurinkoinen. Sen sijaan toinen purjehtijapuolisko ei ollut niin aurinkoinen, vaan merisairas. Mies oksentaa antaumuksella veneen vessassa kun minä herään, jatkaen yökkimistä iltakuuteen. Minä kerkeän laittella ruokaa, nukkua, tiskata, nukkua, käveleskellä infoon ja takaisin ja nukkua. Hannulla paha olo ei ota hellittääkseen, kunnes kuulen tuhinaa keulasta - jes, kulta nukahti, voiton puolella. Kun vihdoin Hanski herää, on ruokahalu palautunut lähes normaaliksi ja energiaa tuntuu pisaavan.

Käytiin rantahietikolla iltakävelyllä ja ihasteltiin maisemia. Ja turisteja. Hirveästi ihmisiä liikenteessä, pyörin, autoin, lastenrattain, maitokärryin jne jne. Hannu vielä korjailee vantteja ja asentaa ankkurin kelan ja semmoista tälle iltaa, sitten kutsuu sauna ja nukkumaanmenoaika. Sikälimikäli tämän päivän nukkumisten jälkeen nukuttaa...

HYVVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

-Aini

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Marjaniemi

Tämä päivä starttas tosiaan Varjakasta, siinä sitten aamukaffella pohdittiin että ollako vai eikö olla. Ulpukka on rikki, mutta kuinka vakavaa se on, oli avointa. Arvottiin siinä tovi ja päädyttiin että mennään ainakin käymään kotisatamassa kysymässä josko siellä olis joku viisampi kertomassa miten hommat hoidetaan.

Kotona lyötiin uudet öljyt sisään ja pääteltiin että mehän muuten lähdetään, yks vika sinne tai tänne. Samalla myös vannottiin että mahdollisimman pitkälle purjeilla ja mahdollisimman vähän moottorin käyttöä.

Tuskin oltiin Storan tehtaiden eteen päästy kun allekirjoittaneella alkoi pelottaa. Meille oli siunaantunut napakka vastatuuli joka tarkoittaa sitä että menosuunta on sivu-vastainen - kallellaan. Kaiken muun uuden ja oudon kestää, sen hyllymisen aaltojen mukana kestää - mutta se kallistuminen! Ensimmäisen kaksi tuntia olin kertakaikkisen vakuuttunut siitä että vene kippaa kyljelleen minä hetkenä hyvänsä. Kertasin mielessäni yleistä hätänumeroa, pohdin hätärakettien sijaintia, analysoin kuinka kauan meripelastajilla kestää saapua onnettomuuspaikalle.. Aiemmat purjehduskokemukseni rajoittuivat leudompiin tuuliin ja vaakatasoisempaan etenemiseen. Luulin että tämä on kymmenen tunnin kahvinkeittoreissu! (Eipäs. Aikaa meni kymmenen ja puoli tuntia.)

Kun toivuin ensijärkytyksestä, alkoi homma toimia. Hannu hoiti ohjaamisen ja purjeet jäivät mulle. Siinä ois kuulkaa muutamakin body pump -ihminen ollut ihmeissään treenin määrästä ja kestosta, muutama veivausote osui tälle päivää treenikalenteriin.. Ohjaaminen oli minusta turhan hurjaa, olin (ja olen yhä edelleen) varma että heti kun minä astun puikkoihin paatti viimeistään kippaa. Onneksi Hannu oli varma ja rauhallinen ja hoiti homman kotiin.

Marjaniemen satamaan saapuessa tuuli oli rauhoittunut ja minä pääsin suihkuun! Oi iloa ja auvoa.. Kunnes katsahdin silosääriini jotka oli kuorrutettu mustelmilla! Polvet aivan ruhjeilla ja naarmuilla kannella konttailusta.. Mekkokelit ei tainneetkaan vielä koittaa omalla kohdalla. Lisäksi maalla tassutellessa havaittavissa on kummaa kiikkumisen tunnetta. Hyi olkoon, äkkiä veneeseen, siellä tuntuu normaalilta...

-Aini

torstai 21. kesäkuuta 2012

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta

Tuulisen illan vietettyäni veneen konetilan puolella kädet oljyssä, totesin että vettä on siellä missä sitä ei pitäisi olla. Jollain ihmeen opilla potkuriakselin "tiivisteboksiin" oli päässyt vettä sinne missä olisi pitänyt olla öljyä. Illan värkättyäni sain vedet pois (toivottavasti kaikki) ja uudet öljyt tilalle. Nyt ootellaan huomistä päivää, että päästään kokeilemaan vieläkö sinne jostakin vettä tulee vai päästiinkö tästä ongelmasta säikähdyksellä.

Tuuli ei tyyntyny yöksi, vaan aallot lyö vieläkin kylkeä vasten. Tietenkin ajettelematta parkkasimme veneen väärin päin ja nyt aallot hakkaa ikävästi kylkeen perän puolelta, mutta jospa se uni voittaa väsyneet veneilijät reilummasta liplatuksesta huolimatta.Säätiedotus lupailee huomiselle aurinkoista ja muutenkin upeaa veneilykeliä. Jospa meidän reissu ei tyssäisi ihan ensimmäisille merimaileille vaan päästäisiin juhannusta vietämään Marjaniemeen niin kuin oli suunnitelmissa.

-Hannu

Hienosti meni......

Ärsytysraivostus argh!

Lähteminen sujui leppoisasti. Tavarat saatiin kasattua suhteellisen kivuttomasti, viime hetken hankinnat tehtyä sekä roinat raahattua kaaralta paattiin. Auto lähetettiin päivähoitoon ja kaiken piti olla just eikä melkein. Kotilaiturissa vielä laiteltiin tavaraa paikalleen ja ruuvailtiin lattiaa kohdilleen.

Katteltiin vielä että ompa melko napakka tuuli, taidetaan ajella koneella Oulunsalon puolelle Varjakkaan ja jäädä sinne yöksi. Välimatka olisi lyhyt ja tuttu, noin tunnin mittainen pikkupätkä. Päästiin tehtaiden ohi, ja tuuli yllytti aallot pärskimään veneen nokan yli. Kiikareilla tähyiltiin merimerkkejä ja kaiveltiin pipoja päähän kovan vinkan takia. Varjakan siintäessä pudotettiin vauhtia ja Hannu ihmetteli kummaa ujellusta, joka koneesta kuului.

Rantautuminen sujui hyvin näin noviisiltakin vaikka sivutuuli painoikin venettä lujasti laituriin. Minä kaiveskelin voileipätarpeita ja Hannu heti uteliaana kaivautui veneen moottorin syövereihin. Kohta kuuluu raskas kiroaminen siivitettynä korotetulla äänellä - Ulpukasta on vaihdelaatikko rikki. Paikka, jonka kuuluisi sisältää vain koneöljyä on muuttunut ankkojen altaaksi... Suolavettä! Korjaustoimenpiteet - ei onnistu ainakaan tänään. Mitä tehtävissä - koittaa päästä takaisin kotirantaan. Juhannus - ei purjehtimista.

Mitähä tässä sitten keksis.

-Aini

Tänään on se päivä!

Lämpimiä vaatteita, kesävaatteita, mukavia vaatteita... Ja kai sitä jotain nättiäkin tarvii, mitä jos me eksytään vaikka Raaheen kylille?! Aamusta heti ihana Hannu on käynyt IKH:lla ja Kärkkäisellä ja joka paikassa hakemassa mm. juomakanisterin ja sadekamppeet. Semmoset oikiat, jotka päällä kestää vaikka uida kastumatta. Tällä välin minä auvoisasti olen nukkunut kotona ja koittanut saada turpeita silmiäni laskeutumaan.

Eilen illalla vietiin veneelle jo ruokatarvikkeita ja sen semmoista. Tällä välillä minä kerkesin jostain saamaan kunnon allergiat päälle, ja lopputuloksena näytän kuulemma pikkupossulta tihrusilmineni ja punakoine naamoineni.

Ennen lähtöä pitää vielä uudestaan mennä kauppaan. Tästä kylästä ei löydy uusia pottuja! Eilen käytiin kahdessa ruokakaupassa, molemmat huutaa ei-oota. Eilen töiden jälkeen minä yritin myös etsiä Effolia ympäriinsä, tuloksetta. Sietää toivoa että Agrimarket on tänään auki.. (selvennyksenä, Effol on alunperin hevosille tarkoitettua hyttysmyrkkyä mutta hyväksi havaittua myös meille kaksijalkaisille).

Ohjelmassa seuraavana kauppaan, äitin tykö, jokapaikkaan ja sitten veneelle. Ja pidetään sormet ristissä ja toivotaan hyvää keliä!

-Aini

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Odotusfiiliksiä

Juhannusta on tässä odoteltu jo pitemmän aikaa, varsinkin kun Hannu on ollut paljon töissä ja yhteiset vapaat vähissä. Suunnitelmissa päästä purjehtimaan, mieluiten pidemmäksi aikaa. Yksi päivä on vielä aivan onneton aikaa yrittää nauttia aalloista! Meidän puisen folkkarivanhuksen Oihonna II :sen odotellessa vieläkin uutta, ei-lahoa kylkeä sataman rannassa jouduimme turvaamaan Hannun isään veneasioissa. Onneksi ja jippikaijei, me saadaan lainaan koko juhannukseksi s/y Ulpukkaa, finn flyer 31 -venettä.

Lupailin tuossa jo viikkoja sitten Hannulle että toki lähdetään, ja mielenkiinnolla jättäydyin hieman sivummalle seurailemaan tilannetta, aivan ulapalla kun purjehduksesta olen. Kaikkea jännää sitä yksi purkki voi sisuksiinsa tarvitakin, ja voin tunnustaa etten vieläkään ymmärrä puoliakaan hienoja sanoja joita Hannu isänsä kanssa keskusteluissaan viljelee. Nyökyttelen sivustalla ja näytän siltä että tajusin ;)

Viime lauantaina käytiin Oulun edustalla pieni kierros, kesän ensimmäinen purjehdus. Sää suosi, keli oli hieno ja tahti sopivan rauhallinen järjestellä veneessä kaikkea pientä, mm. purjeiden narut tais olla vähän sinnepäin, saatiinpa sekin asia hoidettua.. Ja Hannukin tempas ja hajotti uuden termoksen, RIP Airam. Se ei ilmeisesti ollutkaan merikelpoinen termospullo.

Nyt tässä sitten kovasti pakkaillaan, pyykkäillään, korjaillaan ja etsitään puuttuvia tavaroita. Hannulta uupuu tuulihousut, minulta puolestaan tuulitakki, mallia vedenpitävä. Käsittääkseni myös kuuden päivän aikana tarkoitus on syödä jotain, joten ruokapolitiikkaankin tässä joutuu vielä sotkeutumaan. Tarkoitus on kellua merellä keskiviikkoillasta tiistaipäivään, ja tuupata minut sitten tiistai-illaksi töihin.

Merikarttoja täällä pyörii pitkin lattiaa ja pöytiä, Hannulla lienee suuret suunnitelmat. Minä voisin kellua vaikka rannassa, eipähän käy niin kurjasti jos masto kaatuu... Luin lehdestä että niin voi käydä. Voitte olla varmoja etten astu lähellekkään sitä surmantikkua jos tuulee yhtään.. Luotan Hannun kykyihin pitää masto pystyssä ja minä keskityn siihen miten sitä kippoa sitten ajetaan.


-Aini