Kotia kohti

Iin Röytässä aika kului rattoisasti, olimmekin siellä kaksi yötä vaikka aikomus oli pitää siinä vain pieni välietappi. Kuljeskeltiin luontopolulla, löydettiin muutama vattu ja pari kanttarellia sekä naureskeltiin innokkaalle mutta pienelle apurillemme. Ronjan jaloissa ei oikein mitta tahtonut riittää kuljeskella metsän puolella ja se keräsi kaikki irtoroskat turkkiinsa matkan varrelta.

Kävelimme myös saaren pohjoispäähän jossa emme olleet aiemmin käyneetkään ja siellähän olikin hieno hiekkaranta! Olisin tahtonut jäädä kahlailemaan rantaveteen mutta aallonmurtajan päältä tulikin kiire takaisin veneelle - Oulusta päin jyristeli uhkaava ukkonen. Kipiteltiin siinä sukkelasti takaisin päin ja onneksi vältyttiin kastumiselta. Tälläkään kertaa ukkonen ei tullut päälle, on kuulemma tosi harvinaista että se Röyttään asti haluaa tulla.

Illalla lämmiteltiin taas saunaa totuttuun tapaan ja istuskeltiin iltaa veneellä.

Aamusella Hannu herätti mut että nyt tuli lähtö. Minä että mitä ihmettä - kuulemma etelästä oli tulossa todella sateinen sekä tuulinen rintama meitä kohti jonka oli ennustettu jatkuvan vielä muutama päivä eteenpäin. Haluttiin päästä alta pois, aika on kuitenkin rajallinen ja töihin on joskus mentävä joten ei siinä auttanut itkeskellä vaan pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata kohti kotia. Kotimatkan alkupuoli sujui lämpimässä auringonpaisteessa mutta huomasi kyllä että tuuli kiristeli koko ajan ja muuttui puuskaisemmaksi. Virpiniemen kohdalla puhalteli jo ihan kohtuudella, Kraaselinkaivanto oli täysin vastatuulta ja ajettiinkin pätkä koneella. Viimeinen osio päästeltiinkin sitten reippaasti sivumyötäiseen pelkällä isolla, tuuli oli jo kasvanut vähän reilummaksi mutta aallokko oli onneksi kohtuullinen. 

Kotisatamassa tunnelmat oli haikean surkeat. Tihutteli vähän märkää taivaalta, sopi mielialaan. Suunniteltiin kuitenkin jotain pienempiä reissuja vielä tälle kaudelle, ja haaveiltiin jo seuraavasta lomasta.. ;)

Vatungista Röyttään

Ilta Vatungissa sujui rauhallisesti, istuskeltiin veneellä ja ihasteltiin sekä illan päälle lämmitettiin sauna. Ei siinä paljoa lämmittämistä kyllä ollut, ainavalmista mallia kun edusti. Täytyy kyllä kehua Vatungin sataman siistejä ja isoja tiloja veneilijöille, jopa grillipaikka löytyy. Fifillekin oli aktiviteettia, jänis juoksenteli pihapiirissä ja meidän koiruus ei kyllä tienny että oisko pitäny pelätä vai sittenkin lähteä perään..

Vatunginnokasta tähtäiltiinkin sitten kohti Röyttää. Tuuli oli keljulla tuulella ja pyöriskeli ees sun taas rannan tuntumassa, puuskittain vielä. Loppupätkä ajettiin turismin vuoksi rantaväylää ja siirryttiin konehommiin. Ei oltu ennen tultukaan Iin edustan pätkää, nyt ollaan sitten taas vähän viisaampia.

Röytässä oltiin kuuden maissa, rakenneltiin ruuaksi lettuja ja kävästiin hieman jaloittelemassa luontopolulla. Tehtiin myös tuttavuutta saaressa asuvien suomenlampaiden kanssa, yllättävän seurallisia otuksia. Tulivat aivan varta vasten aidan viereen meitä tervehtimään. Lammaskoira Ronja murisi sivummalla häntä tötteröllä, lampaat olivat rohkeammin ottamassa koiraa vastaan kuin koira niitä.

Saunottiin ja paisteltiin makkaraa. Tällä kertaa en intoutunut uimaan, oli sen verran hämärää että oisin saattanu mennä hukkaan! Saunasta tullessa oli jo suorastaan pimeää, näin se syksy saapuu.

Melko tovi

Tässähä on ollu tätä äksöniä ja sutinaa niin ei oo tietokonetta saatika uutisia saatika puhelinta kerinny vilkuileen lainkaan. Sitä voi sitten tehdä joskus muullon, arkena, kun ei oo muuta!

Kaikenkaikkiaanhan meillä meni Kemissä sitten kolme päivää pällistellessä. Välillä se tiputteli jotain vettä taivaalta mutta kyllähän se sää myös suosi ja nyt on kaupunki tullut hyvinkin tutuksi. Ystäväpariskuntamme, Katja ja Jani vastasivat vieraitten kestityksestä myös toisena kaupunkipäivänä ja saatiin jopa autoa lainaan niin päästiin hakemaan lisää polttoainetta Suzukille. Eihän se kyllä kummosia nieleskele mutta varan vuoksi aina varastot täyteen :) Jaksoin taas hämmästellä Hanskin ilmiömäisiä kykyjä, ihan sama minkä moottorillisen sille lyö alle niin aina päästään eteenpäin. Jos joku on joskus nähnyt kun ajan muulla kuin Hiluxilla tai omalla autolla niin ymmärtänee yskän ;D

Kemistä jatkettiin matkaa purjein Selkä-Sarveen. Huomattiin jossain vaiheessa että hetkonen, just kun tullaan isolle väylälle niin kohdikkain tulee suuri rahtialus ja sitä olikin vastassa kaksi hinaajaa. Pikaisen välipalaverin tuloksena päätettiin jäädä pyörimään hieman sivummalle ja päästää Suuri Keltainen Laiva isomman oikeudella ohi. Omasta mielestä oli kyllä hyvä päätös, en oo koskaan nähny Singaporelaista rahtialusta niin läheltä! Ja kannella ollut miehistö vilkutti meille, osa käänsi vallan menosuuntaa ja jäi huiskuttamaan! Huimaa!

Selkä-Sarvessa oli muutama muukin vene paikalla, meitä oltiin kohteliaasti laiturilla vastassa. Lähemmäksi saavuttaessa huomattiin että tuttuja naamoja, samoja ihania ihmisiä oli paikalla kuin täsmälleen vuosi sitten viime kesänä. Sarven vieraskirjasta tarkistettiin että päivälleen 365 päivää sitten oltiin oltu paikalla ihastelemassa lampaita ja raakoja tyrnejä sekä kypsiä metsämansikoita.

Sarvessa vierähtikin auvoisasti kaksi yötä. Saunominenhan se tietty oli mun mielestä parasta, uimaankin uskaltauduin. Hanski kasvattaa vieläkin toissatalven turkkia.. Ronja alkaa oppia koiran elkeille, saaressa oli myös muita koiria ja yleensä niin kipakka ja ärhentelevä neitosemme intoutui jopa leikkiin bordercollielauman kanssa.

Sarvesta lilluttelimme Kuivaniemen Vatunkiin. Keli oli uskomaton, hentoa tuulta ja aurinkoa kirkkaalta taivaalta. Mikäs siinä elämästä nauttiessa, minä pesin pyykkiä, kokkailin sapuskat ja kuurailin kantta Hanskin puuhastellessa pienten rästihommien parissa. Ronja pääsi kannelle ja makoilemaan meidän kanssa, yleensä se on liikkeellä ollessa aina sisällä.

Vatungissa Jani ja Katja olivatkin vastassa, nappasivat meidät mukaan ja eikun saunomaan ja syömään heille Kuivaniemeen. Ronjallakin oli seuraa, kolmevuotias sakemanni otti tämän porukan ilolla ja lämmöllä vastaan. Ronja ei ollut yhtä keskieurooppalaista sorttia vaan lämpesi hieman hitaammin uudelle ystävälle. Vietetiinkin yö maissa ja aamusella täydennettiin hupenevaa ruokavarastoa Kuivaniemen Salessa.

Huomenna olisi tarkoitus purjehtaa Röyttään, saa nyt nähdä taas mihin suuntaan nämä meidän mielihalut kehittyy. Sadetta lupaili vasta keskiviikolle...

Paistatellen päivää

Tämä päivä ollaan vietetty Kemissä pyöriskellen asioilla. Käveleskeltiin hissukseen mutkien kautta Prismalle asti. Tosissaankin hissukseen, minä oon eilen jännittänyt vissiin tuota matkantekoa niin että jalat on ihan hyytelöä ja ulkoreisiä polttaa kävellessä. Joku joskus on väittänyt että venyttely kannattaa, en aio uskoa vieläkään ja jatkan samaa linjaa.

Prismalla syötiin siinä vähäsen, siellä oli ihanaa henkilökuntaa. Arvoin siinä tiskillä vienkö limppari- vai kahvikupissa Ronjalle vettä niin naishenkilö tiskin takaa kysyi että oisitko ollut jotain tiettyä vailla. Selitin asian ja siitä ne kolme naista lähti kaikki johonkin tonkimaan löytyiskö jostain sopivampi kuppi koiralle! "Käykö tämmönen karkkirasia?" Päädyttiin kuitenkin siihen pieneen limsakippoon, koiralle lähetettiin paljon terveisiä ja vedestä ei veloitettu lainkaan :)

Meillä on reissuun  lähtiessä unohtunut ottaa ruotsin vieraslippu mukaan. Hannulla on asiasta suurharmitus ja etsiskeltiinkin lippua melko antautuneesti, laihoin tuloksin. Miten ois isännän viiri Suomen väreissä?

Oltiin valumassa venettä kohti kun Hannu muisti että yhelle kaverille piti soittaa - kilautus Janille "Missä sää oot?", vastauksena "no Kemissä pörrään". Niin muuten mekin! Saatiin sitten vähän vetoapua ja keltainen mercedes kurvautti meidät takaisin satamaan tuoreimpien kuulumisten kera. Käytiin me pieni saitsiinkiki kattelemassa mansikkanokalla missä sitä on pienenä tyttöjä riiattu.

Meni vähän Hannulla työhommiksi, ollaan täällä vielä toinen yökin niin saadaan jotain pieniä firman juttuja hoidettua huomenna. Tavara oli tilattu tänne jo kyllä niin että saadaan se mukaan tänään mutta siellä oli käyny jotain kommervenkkejä eikä valmista ollut syntynyt. Kyllähän täällä viihtysee, varsinkin näin kun sää sallii.

Näin iltaa kohden keli on vähän tyyntynyt ja seestynyt, aurinkokin paistelee mukavasti. Oihonna on varmaan täällä tyytyväinen, tästä satamastahan tyttönen on kolmisen vuotta sitten ostettu. Honna oli tosin silloin kuivilla, pukin päällä. Hannun naiset vissiin vie koko käden aina Kemissä, on se tämäkin tyttönen hurautellut autolla Oulusta Kemiin vastaan Ruotsin reissulta palaavaa ihastusta.. Tosin eihän sitä silloin voinu vielä myöntää että ihastutti, piti vaa huviksi ajella kattelee miltä se Oikea Rekka näyttää!

Jos sitä huomenna sinne Selkäsarveen. Se on vaan niin paras !

Kemissä !

Oulunsalosta suuntasimme kohti tutuksi käynyttä Röyttää, ei vähiten käytettävissä olevan saunan vuoksi. Röyttä on kerrassaan mukava saari, jossa ei koskaan saa olla rauhassa.. ;) Siellä on kyllä aina sitä kulkijaa, niin moottoriveneellä kuin purjeinkin. Saunoiltiin ja paisteltiin makkaraa, ihasteltiin lintuja ja ihmeteltiin lentomuurahaisia sekä nukuttiin yö levollisesti turvallisessa, rauhallisessa satamassa. Sammakoita laskin seitsemän, lisäksi yks oli tosi pieni ja sitä ei lasketa! Ronja ei alkanu laskemaan niitä hyppijöitä mun kanssa, tylsä koira. 

Aamuselta heräiltiin ja kerättiin kamat kasaan. Ajatusta sai käyttää että sai kaikki tavarat koottua kyytiin niin että mikään ei sivuttain heilautettaessa lennä lattialle - edellisellä reissulla keräiltiin puhelimia likomärkinä pilssistä niin ei aiottu ottaa uusintaa.. Hannu myös kaivoi patjojen alta fokan valmiiksi esille varan vuoksi. Fokka on keulalle tarkoitettu pienempi purje isompaa tuulta varten.

Päästiin siinä kymmenen seudussa lähtemään, sykästiin reippahasti Röytän eteen kunnes mulla alko jännittää! Kauhiasti isoja aaltoja ja pärskeitä ja merta ja vettä ja ja ja..! Sinänsä tunteessa ei ole mitään uutta, mulla kait jännittää ja pelottaa noin suurinpiirtein joka reissulla mutta aina siitä vaan selviää. Kiskottiin rätit kohti taivaita, lokitki varmaan sai traumoja kun kiljuttiin toisillemme siinä hässäkässä niitä ajo-ohjeita. Lähtötohinoitten jälkeen meno alkoi maistumaan ihan kohtuulliselta, Oihonna seilaili siinä viiden solmun tietämissä ja aallot oli kohtuulliset.

Muutama tunti eteenpäin aallot ei enää ollutkaan niin kohtuullisia, keli koveni jonkun verran (puolitoistametriset aallot, miksei kukaan varottanu?) ja Hannukin sai tehdä pinnan kanssa töitä ihan tosissaan. Minä en koko tikkuun eli ohjaukseen uskaltanut kajota koko matkan aikana, sen verran lujasti se nojaa käsivoimien riittävyyteen tuo suuntaaminen. Hoitelin purjeita ja toimin (rääkyvänä) navigaattorina. Koira toimi keulapiikin lämmittimenä sekä yleisenä pahoinvointiosastona.

Jotenkin päin sitä räpisteltiin kuitenkin Kemiin asti, Ajoksen jälkeen päästiin saarteen suojaan ja aallokkokin laimeni ihan normaaliksi laineeksi. Rantaan päästiin nätisti ilman kommervenkkejä, poijupaikalle matalaan laituriin mikä onkin tälle veneelle optimi. Matkaa kertyi 37,6 merimailia, aikaa meni 7,5 tuntia eli hujuhujukyytiä paineltiin.

Satamassa käytiin maksamassa vierasvenepaikkamaksu, 11 e (riistoa, käytössä vain vessa ja sähkö!) ja lähdettiin kaupungille metsästämään ruokalajikkeita. En tiedä kenen idea mutta ei Kemissä ole A keskustaa tai B ravintolaa joka olisi auki jälkeen klo 18, pyörittiin tuolla talojen välissä nälkäisinä kunnes vaellettiin takaisin paatille päin ja löydettiin pursiseuran ravintola. Ruoka oli kohtuullista, mutta hintavaa, osaan minäkin tehdä valmisruskeakastikkeen sekä pilkottua jäävuorisalaattia pihvillä ja pyytää siitä kolmekymppiä.. 

Muutama metri rantaan päin, vanhan sataman ja kaupunginsataman välissä oli uudehko patio jolle suuntasimme jälkiruokaolusille. Siellä oli mukava emäntä, siistiä ja vilttejäkin vielä viluisille tarjolla :) Suosittelen! 

Ilta meneekin karttoja selatessa niin saadaan selvyyttä mihin sitä huomenna. Ajatus on nyt se että aamupäivä käydään Kemissä asioilla, mulla pitäs soitella muutama puhelu - kannattaa muuten ajaa auto monttuun niin että on öljypohja halki, vaikeuttaa ja tuo ärsytystä elämään! Siitä vois sitten painella Selkäsarveen tai sitten jo Ruotsin puolelle. Sen huominen sää näyttää.

Loma koitti !

Siis onko siitä edellisestä reissusta jo vuosi? Aivan hurjaa, nyt ollaan menossa taas. Pieniä muutoksia viimevuotiseen kokoonpanoon on ilmaantunut. Ensinnäkin vene on oma, puinen, pieni ja ihana sekä kertakaikkisen sievä. Oihonna II- nimistä kansanvenettä on Hannu edeltävät kuukaudet hinkannut ja puunannut tämä reissu mielessä. Ainakin lujasti väittänyt niin että ihan vaan meitä varten, oikeasti mahtaa vaan viihtyä arpomassa laitetaanko tämä koukku kaks senttiä vasemmalle vai sittenki puoli senttiä oikealle.. ;)

Toinen tekijä on että meille muutti Ronja-niminen koira, vanhemman puoleinen shetlanninlammaskoira joka viihtyy ehkä toistaiseksi ainakin enemmän kuivalla maalla kuin meren päällä. Hyvin tuo on kuitenkin sopeutunut kesän lyhyemmillä reissulla ja Hänen Korkeutensa onkin tiennannut monta ekstraherkkua kauniista käytöksestä veneessä. Se myös saattaa ilmetä kasvaneena mahanympäryksenä - en tunnusta, ai mitä herkkuja?

Alkajaisiksi otettiin kevyt pätkä kotisatamasta Oulunsaloon, Varjakkaan. Meillä oli seuraakin, äitini lähti myös matkaan ihastelemaan maisemia - joita ei sitten ollutkaan. Oli semmonen sumu ettei nokkaansa pidemmälle nähnyt, saatoin pinnassa hieman harhailla kun ei ollut mitään kiintopisteitä ja ai mikä kompassi voiko sitä syödä? Tuuli myös päätti tuulla jossain muualla kuin meidän kohdalla (ei se mitään, tähän on totuttu) joten vauhti ei päätä huimannut. Parasta oli kuitenkin se että äiti toi itseleivottua pullaa mukana! Kiitos äiti!

Ronja päätti vielä Varjakan rannassa yrittää varastaa koko shown. Tyty haukkuu ja vahtii laiturilla vieressä uiskentelevia poikia niin innokkaasti että tipahtaa loppusessaan itse alas, uppoaa veden alle ja kohta ui tottuneesti koiraa - lujaa! Koira ui niin mahottoman vauhikkaasti ettei sitä meinannu saaha kiinni että sen sais hilattua ylös, onneksi Anni-ystävä oli tomerana paikalla, niskavilloista rivakka rykäisy ja fifi pärskimään laiturille.. Vähänkö säikähdin! Koira ei. Tuolla se taas kuikuilee kohti syvyyksiä.

Pitkän arpomisen jälkeen päätettiin että mennään tänäkin vuonna kohti pohjoista kuten edellisenäkin kesänä. Etelän suuntaan oli paperikarttojen saaminen hankalaa ja ilman niitä ei matkanteosta kyllä tule yhtään mitään. Asiaa olisi saattanut edesauttaa herääminen asiaan ennen edellistä päivää mutta sehän tarkoittais ettei pysytä tyylilleen uskollisena! Seuraava yö meillä on vankka aikomus viettää joko Röytässä tai mielummin Kuivaniemen Vatungissa.

-Aini