Merellä tuulee aina

Eilen siinä aamuhässäköiden jälkeen lyötiin kamppeet kasaan ja kohti Varjakkaa. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Kattilankallaan, mutta jossain siinä kieppeillä tultiin siihen tulokseen että mennään mielummin lähemmäs kotia jos nyt tuo kone sattuu särkymään. Alkutaival sujui joutuisasti ja helposti, mutta Kattilankallan kieppeillä tuuli tyyntyi aivan täysin. Siellä kelluttiin aalloilla, konetta ei uskaltanut käyttää niin keitimme sitten kahvit. Tyyniä paikkoja osui kohdalle useita - aina kun katseli vierelleen kauempana näkyi aalloista kuinka siellä kyllä tuuli. Ei vaan meillä. Merellä tuulee aina on huono sanonta.

Minä siinä tylsyyksissäni pistin hösseliksi ja kuurasin paatin kannen. Verrattain märkää touhua, täytyy myöntää. Hannu sillä aikaa opiskeli tee-se-itse -metodilla miten täysin onnettoman tuulen avulla pääsee yhtään mihinkään suuntaan kääntelemällä ja säätelemällä purjeita.

Keksittiin siinä joutessamme että Varjakan saaressa on vuokrakäyttöön tarkoitettu sauna. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi että se on vapaana, joten meillä olikin saunailta! Ystävämme Anni tuli meille vielä seuraksi. Lämmittelimme siinä saunaa ja grillattiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Löylyt oli leppoiset ja kyllähän se turkkikin karisi pienen empimisen jälkeen.. Hanski tosin tyytyi ruikuttamaan rannalla. Pitäkööt karvansa.

Tänään olis tarkoitus pyöriä Oulun edustalla päiväseltään, säätiedote lupaili selkenevää muutaman tunnin päästä joten sitä odotellessa. Voidaankin tässä suunnitella seuraavaa reissua..

Tässä tää meidän öljysyöppö :)

-Aini

Jaksaa vaan vastustaa

Marjaniemen aamu oli kuulas ja aurinkoinen. Sen sijaan toinen purjehtijapuolisko ei ollut niin aurinkoinen, vaan merisairas. Mies oksentaa antaumuksella veneen vessassa kun minä herään, jatkaen yökkimistä iltakuuteen. Minä kerkeän laittella ruokaa, nukkua, tiskata, nukkua, käveleskellä infoon ja takaisin ja nukkua. Hannulla paha olo ei ota hellittääkseen, kunnes kuulen tuhinaa keulasta - jes, kulta nukahti, voiton puolella. Kun vihdoin Hanski herää, on ruokahalu palautunut lähes normaaliksi ja energiaa tuntuu pisaavan.

Käytiin rantahietikolla iltakävelyllä ja ihasteltiin maisemia. Ja turisteja. Hirveästi ihmisiä liikenteessä, pyörin, autoin, lastenrattain, maitokärryin jne jne. Hannu vielä korjailee vantteja ja asentaa ankkurin kelan ja semmoista tälle iltaa, sitten kutsuu sauna ja nukkumaanmenoaika. Sikälimikäli tämän päivän nukkumisten jälkeen nukuttaa...

HYVVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

-Aini

Marjaniemi

Tämä päivä starttas tosiaan Varjakasta, siinä sitten aamukaffella pohdittiin että ollako vai eikö olla. Ulpukka on rikki, mutta kuinka vakavaa se on, oli avointa. Arvottiin siinä tovi ja päädyttiin että mennään ainakin käymään kotisatamassa kysymässä josko siellä olis joku viisampi kertomassa miten hommat hoidetaan.

Kotona lyötiin uudet öljyt sisään ja pääteltiin että mehän muuten lähdetään, yks vika sinne tai tänne. Samalla myös vannottiin että mahdollisimman pitkälle purjeilla ja mahdollisimman vähän moottorin käyttöä.

Tuskin oltiin Storan tehtaiden eteen päästy kun allekirjoittaneella alkoi pelottaa. Meille oli siunaantunut napakka vastatuuli joka tarkoittaa sitä että menosuunta on sivu-vastainen - kallellaan. Kaiken muun uuden ja oudon kestää, sen hyllymisen aaltojen mukana kestää - mutta se kallistuminen! Ensimmäisen kaksi tuntia olin kertakaikkisen vakuuttunut siitä että vene kippaa kyljelleen minä hetkenä hyvänsä. Kertasin mielessäni yleistä hätänumeroa, pohdin hätärakettien sijaintia, analysoin kuinka kauan meripelastajilla kestää saapua onnettomuuspaikalle.. Aiemmat purjehduskokemukseni rajoittuivat leudompiin tuuliin ja vaakatasoisempaan etenemiseen. Luulin että tämä on kymmenen tunnin kahvinkeittoreissu! (Eipäs. Aikaa meni kymmenen ja puoli tuntia.)

Kun toivuin ensijärkytyksestä, alkoi homma toimia. Hannu hoiti ohjaamisen ja purjeet jäivät mulle. Siinä ois kuulkaa muutamakin body pump -ihminen ollut ihmeissään treenin määrästä ja kestosta, muutama veivausote osui tälle päivää treenikalenteriin.. Ohjaaminen oli minusta turhan hurjaa, olin (ja olen yhä edelleen) varma että heti kun minä astun puikkoihin paatti viimeistään kippaa. Onneksi Hannu oli varma ja rauhallinen ja hoiti homman kotiin.

Marjaniemen satamaan saapuessa tuuli oli rauhoittunut ja minä pääsin suihkuun! Oi iloa ja auvoa.. Kunnes katsahdin silosääriini jotka oli kuorrutettu mustelmilla! Polvet aivan ruhjeilla ja naarmuilla kannella konttailusta.. Mekkokelit ei tainneetkaan vielä koittaa omalla kohdalla. Lisäksi maalla tassutellessa havaittavissa on kummaa kiikkumisen tunnetta. Hyi olkoon, äkkiä veneeseen, siellä tuntuu normaalilta...

-Aini

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta

Tuulisen illan vietettyäni veneen konetilan puolella kädet oljyssä, totesin että vettä on siellä missä sitä ei pitäisi olla. Jollain ihmeen opilla potkuriakselin "tiivisteboksiin" oli päässyt vettä sinne missä olisi pitänyt olla öljyä. Illan värkättyäni sain vedet pois (toivottavasti kaikki) ja uudet öljyt tilalle. Nyt ootellaan huomistä päivää, että päästään kokeilemaan vieläkö sinne jostakin vettä tulee vai päästiinkö tästä ongelmasta säikähdyksellä.

Tuuli ei tyyntyny yöksi, vaan aallot lyö vieläkin kylkeä vasten. Tietenkin ajettelematta parkkasimme veneen väärin päin ja nyt aallot hakkaa ikävästi kylkeen perän puolelta, mutta jospa se uni voittaa väsyneet veneilijät reilummasta liplatuksesta huolimatta.Säätiedotus lupailee huomiselle aurinkoista ja muutenkin upeaa veneilykeliä. Jospa meidän reissu ei tyssäisi ihan ensimmäisille merimaileille vaan päästäisiin juhannusta vietämään Marjaniemeen niin kuin oli suunnitelmissa.

-Hannu

Hienosti meni......

Ärsytysraivostus argh!

Lähteminen sujui leppoisasti. Tavarat saatiin kasattua suhteellisen kivuttomasti, viime hetken hankinnat tehtyä sekä roinat raahattua kaaralta paattiin. Auto lähetettiin päivähoitoon ja kaiken piti olla just eikä melkein. Kotilaiturissa vielä laiteltiin tavaraa paikalleen ja ruuvailtiin lattiaa kohdilleen.

Katteltiin vielä että ompa melko napakka tuuli, taidetaan ajella koneella Oulunsalon puolelle Varjakkaan ja jäädä sinne yöksi. Välimatka olisi lyhyt ja tuttu, noin tunnin mittainen pikkupätkä. Päästiin tehtaiden ohi, ja tuuli yllytti aallot pärskimään veneen nokan yli. Kiikareilla tähyiltiin merimerkkejä ja kaiveltiin pipoja päähän kovan vinkan takia. Varjakan siintäessä pudotettiin vauhtia ja Hannu ihmetteli kummaa ujellusta, joka koneesta kuului.

Rantautuminen sujui hyvin näin noviisiltakin vaikka sivutuuli painoikin venettä lujasti laituriin. Minä kaiveskelin voileipätarpeita ja Hannu heti uteliaana kaivautui veneen moottorin syövereihin. Kohta kuuluu raskas kiroaminen siivitettynä korotetulla äänellä - Ulpukasta on vaihdelaatikko rikki. Paikka, jonka kuuluisi sisältää vain koneöljyä on muuttunut ankkojen altaaksi... Suolavettä! Korjaustoimenpiteet - ei onnistu ainakaan tänään. Mitä tehtävissä - koittaa päästä takaisin kotirantaan. Juhannus - ei purjehtimista.

Mitähä tässä sitten keksis.

-Aini

Tänään on se päivä!

Lämpimiä vaatteita, kesävaatteita, mukavia vaatteita... Ja kai sitä jotain nättiäkin tarvii, mitä jos me eksytään vaikka Raaheen kylille?! Aamusta heti ihana Hannu on käynyt IKH:lla ja Kärkkäisellä ja joka paikassa hakemassa mm. juomakanisterin ja sadekamppeet. Semmoset oikiat, jotka päällä kestää vaikka uida kastumatta. Tällä välin minä auvoisasti olen nukkunut kotona ja koittanut saada turpeita silmiäni laskeutumaan.

Eilen illalla vietiin veneelle jo ruokatarvikkeita ja sen semmoista. Tällä välillä minä kerkesin jostain saamaan kunnon allergiat päälle, ja lopputuloksena näytän kuulemma pikkupossulta tihrusilmineni ja punakoine naamoineni.

Ennen lähtöä pitää vielä uudestaan mennä kauppaan. Tästä kylästä ei löydy uusia pottuja! Eilen käytiin kahdessa ruokakaupassa, molemmat huutaa ei-oota. Eilen töiden jälkeen minä yritin myös etsiä Effolia ympäriinsä, tuloksetta. Sietää toivoa että Agrimarket on tänään auki.. (selvennyksenä, Effol on alunperin hevosille tarkoitettua hyttysmyrkkyä mutta hyväksi havaittua myös meille kaksijalkaisille).

Ohjelmassa seuraavana kauppaan, äitin tykö, jokapaikkaan ja sitten veneelle. Ja pidetään sormet ristissä ja toivotaan hyvää keliä!

-Aini

Odotusfiiliksiä

Juhannusta on tässä odoteltu jo pitemmän aikaa, varsinkin kun Hannu on ollut paljon töissä ja yhteiset vapaat vähissä. Suunnitelmissa päästä purjehtimaan, mieluiten pidemmäksi aikaa. Yksi päivä on vielä aivan onneton aikaa yrittää nauttia aalloista! Meidän puisen folkkarivanhuksen Oihonna II :sen odotellessa vieläkin uutta, ei-lahoa kylkeä sataman rannassa jouduimme turvaamaan Hannun isään veneasioissa. Onneksi ja jippikaijei, me saadaan lainaan koko juhannukseksi s/y Ulpukkaa, finn flyer 31 -venettä.

Lupailin tuossa jo viikkoja sitten Hannulle että toki lähdetään, ja mielenkiinnolla jättäydyin hieman sivummalle seurailemaan tilannetta, aivan ulapalla kun purjehduksesta olen. Kaikkea jännää sitä yksi purkki voi sisuksiinsa tarvitakin, ja voin tunnustaa etten vieläkään ymmärrä puoliakaan hienoja sanoja joita Hannu isänsä kanssa keskusteluissaan viljelee. Nyökyttelen sivustalla ja näytän siltä että tajusin ;)

Viime lauantaina käytiin Oulun edustalla pieni kierros, kesän ensimmäinen purjehdus. Sää suosi, keli oli hieno ja tahti sopivan rauhallinen järjestellä veneessä kaikkea pientä, mm. purjeiden narut tais olla vähän sinnepäin, saatiinpa sekin asia hoidettua.. Ja Hannukin tempas ja hajotti uuden termoksen, RIP Airam. Se ei ilmeisesti ollutkaan merikelpoinen termospullo.

Nyt tässä sitten kovasti pakkaillaan, pyykkäillään, korjaillaan ja etsitään puuttuvia tavaroita. Hannulta uupuu tuulihousut, minulta puolestaan tuulitakki, mallia vedenpitävä. Käsittääkseni myös kuuden päivän aikana tarkoitus on syödä jotain, joten ruokapolitiikkaankin tässä joutuu vielä sotkeutumaan. Tarkoitus on kellua merellä keskiviikkoillasta tiistaipäivään, ja tuupata minut sitten tiistai-illaksi töihin.

Merikarttoja täällä pyörii pitkin lattiaa ja pöytiä, Hannulla lienee suuret suunnitelmat. Minä voisin kellua vaikka rannassa, eipähän käy niin kurjasti jos masto kaatuu... Luin lehdestä että niin voi käydä. Voitte olla varmoja etten astu lähellekkään sitä surmantikkua jos tuulee yhtään.. Luotan Hannun kykyihin pitää masto pystyssä ja minä keskityn siihen miten sitä kippoa sitten ajetaan.

-Aini