Lupailin tuossa jo viikkoja sitten Hannulle että toki lähdetään, ja mielenkiinnolla jättäydyin hieman sivummalle seurailemaan tilannetta, aivan ulapalla kun purjehduksesta olen. Kaikkea jännää sitä yksi purkki voi sisuksiinsa tarvitakin, ja voin tunnustaa etten vieläkään ymmärrä puoliakaan hienoja sanoja joita Hannu isänsä kanssa keskusteluissaan viljelee. Nyökyttelen sivustalla ja näytän siltä että tajusin ;)
Viime lauantaina käytiin Oulun edustalla pieni kierros, kesän ensimmäinen purjehdus. Sää suosi, keli oli hieno ja tahti sopivan rauhallinen järjestellä veneessä kaikkea pientä, mm. purjeiden narut tais olla vähän sinnepäin, saatiinpa sekin asia hoidettua.. Ja Hannukin tempas ja hajotti uuden termoksen, RIP Airam. Se ei ilmeisesti ollutkaan merikelpoinen termospullo.
Nyt tässä sitten kovasti pakkaillaan, pyykkäillään, korjaillaan ja etsitään puuttuvia tavaroita. Hannulta uupuu tuulihousut, minulta puolestaan tuulitakki, mallia vedenpitävä. Käsittääkseni myös kuuden päivän aikana tarkoitus on syödä jotain, joten ruokapolitiikkaankin tässä joutuu vielä sotkeutumaan. Tarkoitus on kellua merellä keskiviikkoillasta tiistaipäivään, ja tuupata minut sitten tiistai-illaksi töihin.
Merikarttoja täällä pyörii pitkin lattiaa ja pöytiä, Hannulla lienee suuret suunnitelmat. Minä voisin kellua vaikka rannassa, eipähän käy niin kurjasti jos masto kaatuu... Luin lehdestä että niin voi käydä. Voitte olla varmoja etten astu lähellekkään sitä surmantikkua jos tuulee yhtään.. Luotan Hannun kykyihin pitää masto pystyssä ja minä keskityn siihen miten sitä kippoa sitten ajetaan.
-Aini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti