Marjaniemi

Tämä päivä starttas tosiaan Varjakasta, siinä sitten aamukaffella pohdittiin että ollako vai eikö olla. Ulpukka on rikki, mutta kuinka vakavaa se on, oli avointa. Arvottiin siinä tovi ja päädyttiin että mennään ainakin käymään kotisatamassa kysymässä josko siellä olis joku viisampi kertomassa miten hommat hoidetaan.

Kotona lyötiin uudet öljyt sisään ja pääteltiin että mehän muuten lähdetään, yks vika sinne tai tänne. Samalla myös vannottiin että mahdollisimman pitkälle purjeilla ja mahdollisimman vähän moottorin käyttöä.

Tuskin oltiin Storan tehtaiden eteen päästy kun allekirjoittaneella alkoi pelottaa. Meille oli siunaantunut napakka vastatuuli joka tarkoittaa sitä että menosuunta on sivu-vastainen - kallellaan. Kaiken muun uuden ja oudon kestää, sen hyllymisen aaltojen mukana kestää - mutta se kallistuminen! Ensimmäisen kaksi tuntia olin kertakaikkisen vakuuttunut siitä että vene kippaa kyljelleen minä hetkenä hyvänsä. Kertasin mielessäni yleistä hätänumeroa, pohdin hätärakettien sijaintia, analysoin kuinka kauan meripelastajilla kestää saapua onnettomuuspaikalle.. Aiemmat purjehduskokemukseni rajoittuivat leudompiin tuuliin ja vaakatasoisempaan etenemiseen. Luulin että tämä on kymmenen tunnin kahvinkeittoreissu! (Eipäs. Aikaa meni kymmenen ja puoli tuntia.)

Kun toivuin ensijärkytyksestä, alkoi homma toimia. Hannu hoiti ohjaamisen ja purjeet jäivät mulle. Siinä ois kuulkaa muutamakin body pump -ihminen ollut ihmeissään treenin määrästä ja kestosta, muutama veivausote osui tälle päivää treenikalenteriin.. Ohjaaminen oli minusta turhan hurjaa, olin (ja olen yhä edelleen) varma että heti kun minä astun puikkoihin paatti viimeistään kippaa. Onneksi Hannu oli varma ja rauhallinen ja hoiti homman kotiin.

Marjaniemen satamaan saapuessa tuuli oli rauhoittunut ja minä pääsin suihkuun! Oi iloa ja auvoa.. Kunnes katsahdin silosääriini jotka oli kuorrutettu mustelmilla! Polvet aivan ruhjeilla ja naarmuilla kannella konttailusta.. Mekkokelit ei tainneetkaan vielä koittaa omalla kohdalla. Lisäksi maalla tassutellessa havaittavissa on kummaa kiikkumisen tunnetta. Hyi olkoon, äkkiä veneeseen, siellä tuntuu normaalilta...

-Aini