lauantai 11. elokuuta 2012

Seskarö, Selkäsarvi ja avomeri

Kyllähän se tuuli sitten aikanaan laantui ja päästiin Nikkalasta eteenpäin. Suuntasimme käytännössä naapuriin eli Seskarön saarelle, mutta joku oli asentanut 11,5 m korkean sillan keskelle tietä niin piti sitten kiertää koko saari mennessä.. Laituriin tulo aiheutti jonkinmoista hässäkkää, siinä oli kaksi osaa. Vanhempi, korkea lastauslaituri ja uudempi pikkulaituri. Yritettiin ensin vanhempaan mutta se oli aivan liian korkealla joten jouduttiin sitten kiepauttamaan pienemmälle laiturille.Seskarön kylä oli tavallinen, rauhallinen maalaiskylä yksine kauppoineen ja huoltoasemineen. Ja busseineen. Sama bussi jolla kuljimme Haaparantaan kävi myös saarella, ja ihana bussikuski muisti vilkuttaa meille kaupan kohdilla kun näki meidät päiväkävelyllä!

Seskaröstä suuntasimme Selkäsarveen, joka on aivan Suomen ja Ruotsin rajalla, kuitenkin Suomen puolella. Vähän päälle kilometrin mittainen saari on luonnonsuojelualuetta, jota hallinnoi metsähallitus. Makia paikka, etten sanoisi. Siellä laiduntaa lampaitakin! Ihastuttiin kyllä molemmat aivan ikihyviksi, tarkoitus oli vain yöpyä yksi yö mutta se venyikin kahdeksi. Saarella oli jopa puusauna, josta löytyi leppoisat löylyt. Hannu opetti minua heittelemään virveli(ll)ä ja nappasi näytteeksi vielä ison ahvenen perämerestä. Haalittiin kasaan myös kaksi kupillista metsämansikoita, joista minä kätevänä emäntänä leivoin mansikkarahkapiirakan. Kaasu-uunissa ilman sitä rahkaa ;) Hyvä tuli, vaikka rahkan korvasinkin jugurtilla jota vähän suurustin vehnäjauholla.

Toisena Selkäsarven päivänä saareen alkoi valua ennemmänkin porukkaa ja kävi ilmi että lauantaina paikalla pidettäisiin Kemin moottorivenekehon kokous/tapaaminen/yleishärdelli. Sehän ei tahtia haitannut, meidät huolittiin muitta mutkitta mukaan ja iltanuotiolla istuskelu porukalla oli oikeinkin letkeää hommaa. Aamulla oli mukava herätä huudahdukseen "KAS SITÄ ON OULULAISETKI HERÄNNÄ, HUOMENTA" jonka joku kailotti jostain laiturinperältä.. :D Siinä hörpittiin aamukahvit ja kahteltiin että nättiä keliä pukkaa, ompas mukava lähtä kotia kohti.

Ensimmäisen merimailin jälkeen olin vahvasti sitä mieltä että ei ollut ollenkaan mukavaa enää. Aallot kasvoi ja tuuli puhisi. Otettiin suosiolla isopurje ykkösreiviin. Taivasteltiin ensimmäinen kolmasosa matkasta isoja aaltoja, myöhemmin tarkistettuna metrisiä sellaisia. Alkujärkytyksestä toivuttua saatiin melkoisia vauhteja aikaseksi ja rikottiin omia ennätyksiä taas! 7.9 solmua luovituulessa, eli mentiin täysiä! Jätetään tässä nyt mainitsematta ne ensimmäisten merimailien kauhunhetket ja epäilykset siitä että tulikohan tästä sittenkään mitään ja pitikö kääntyä takaisin... Hei nyt sentään käytännössä avomerellä. Päästiin perille Iin Röyttään ennätysajassa eli vähän päälle seitsemässä tunnissa. Vertailuksi mainittakoon että käytännössä täysin samaan matkaan Vatungista Nikkalaan aikaa meni kymmenen ja puoli tuntia.

Täällä Röytässä iski väsy molemmille ja skipataan sauna tänään ja aikaisin nukkumaan niin huomenna jaksaa sitten Ouluuntua. Sen verran tempastiin että käveltiin Röytän luontopolku 2,5 km läpi ja kahteltiin josko ois kanttarelleja näkyny. Ne oli taidettu jo poimia parempaan talteen..

Aini

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Haparanda hamn osa 2



Maanantain päätimme pitää välipäivänä ja lähteä käymään bussilla Haaparannassa ihmettelemässä. Ei paljon meidän Koskilinjoista heittäny nuo aikataulut, ilmeisesti täällä maalla vallitsee hieman sinnepäin olevat ajankohdat.. Kerran päivässä täältä pääsee Haaparannan bussiasemalle ja samaten kerran päivässä bussi tuo takaisin. Kierreltiin Haaparannan puolella se nelisen tuntia joka oli käytettävissä. Käytiin perinteisesti Ikeassa syömässä lihapullia ja ostettiin muutama halpa mutta edullinen muovikippo ja paistinlasta. Lisäksi kierreltiin Haglöfsit ja Fjällravenit, ylläri! Juuri ennen lähtöä vielä pyörähdys ruokakaupassa ja onnikkakyydillä takaisin Nikkalaan. Iltasella lämmiteltiin ruotsalaista puusaunaa rannassa sekä paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja. Seuraksi illalla samaan vieraslaituriin tuli vielä saksalais-kiinalainen pariskunta, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan.

Tiistai valkeni tuulisena sekä ennuste lupaili alkavaa sadetta. Jonkun aikaa kuulosteltiin ulinaa, kolinaa ja mäiskettä mastossa ja todettiin että lienee hieman liian kova keli lähtä yrittämään, joten jouduttiin toiseksi pakolliseksi päiväksi jäämään Haaparantaan. Meinattiin ensin että sykästään bussilla Luulajaan mutta loppujen lopuksi tyydyttiin toiseen päivään Haaparannan keskustassa. Bussia rannassa odotellessa Hanskin silmäkulma rupesi rähmimään oudosti, vähän aikaa siinä pyyhittiin paperilla sitä ja todettiin että tulehtunut on. Eipäs jäädäkään Haaparannan puolelle, vaan Tornioon lääkäriin. Onneksi on Terveystalo, helppoa ja nopeaa. Ei kuitenkaan niin nopeaa, että oltaisiin keritty siihen viimeiseen bussiin vaan piti ottaa Umeån menevä kaksikerrosbussi ja jäädä nelostien varressa pois. Siinä komeilikin bussipysäkin vieressä iso sininen kyltti "Haparanda Hamn 5". Eikun tassua toisen eteen mieltä lämmittävässä pikku tihkusateessa :D Toisaalta olihan tuo mukava pällistellä ruotsalaisten pihoille matkan varrella.

Viime yö tuli nukuttua huonosti, sillä jos eilen tuuli niin tänään on sitten pyörremyrsky. Säätiedotus merenkulkijoille lupailee pohjoisenpuoleista tuulta 11-16 m/s, enimmillään 18 m/s. Täällä sitä sitten nökötetään vieläkin rannassa ja odotellaan tuulen laantumista että päästäisiin jatkamaan matkaa Seskarön saarelle. Kait tässä pitäs rohkeuden rippeet kasailla ja vispata nuilla lainapyörillä käymään kaupassa hakemassa leipää. Vastatuuleen tietysti.

Aini

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Haparanda hamn

Starttailtiin maailmalle siinä 11.30. Aurinko paistoi ja tarkeni tämän kesän harvinaisimmassa asussa eli shortseissa ja t-paidassa.. Liuettiin vähin äänin Vatungin satamasta, kaksikymmenpäinen joukko keski-iän ylittäneitä mato-onkelijoita oli vallannut koko sataman onkikisojansa varten. Varsin hätkähdyttävä, jokaisen tunteella toisilleen julistama kisan avauslause "SAA ONKIA" siivitti meidät matkaan, toivottavasti ei säikytetty koko läänin kaloja karkuun.

Vielä lähtiessäkin suunnitelma oli hieman avoin, mennäänkö Kemiin, mennäänkö sinne vain syömään ja jatketaan siitä Haaparantaan vai mennäänkö suoraan Ruotsin puolelle. Oli niin tyventä että tyydyttiin alkumatka rutkuttelemaan koneella etiäpäin, purjeilla saatiin revityä plus miinus kaks solmua luovituulessa kasaan. Päivän edetessä tuulikin nousi ja päästiin huimaa melkein viittä solmua aika hyvin tulemaan. Autopilotti osoittautui tämän päivän jutuksi niin ei koko ajan jomman kumman tarvinnut roikkua pinnassa. Räpistelin joutessani muutaman sivun kasaan 2010 Finlandiavoittajaa, Nenäpäivää. Kerronta oli niin rönsyilevän tunkkaista että en kyllä taida jaksaa lukea koko kirjaa.. Mutta entä jos se yllättääkin lopussa?

Hannulla taisi parhaimmillaan olla gps reittipisteineen, kaksi paperikarttaa ja elektroninen kartta (plus tutka) rinnakkain mitä urakalla vertailtiin ja ihmeteltiin. Ei ainakaan mennä hukkaan!

Matkanteossa rikottiin tänään henkilökohtaisia ennätyksiä. Paineltiin 38,7 merimailia tulemaan, mikä tekee kilometreissä noin 72. Aikaa meni 10,5 tuntia. Merivesi +19 C.

Haaparannan satama on vanha mutta kaunis ja siisti. Ruotsin lippuja killuu sataman joka kolkassa. Ollaan ainoat vieraat vierasvenelaiturissa - karavaanareita on kuitenkin parisenkymmentä. Satamassa on myös vanha puutalo huoltorakennuksena, löytyy suihkut, wc:t, sauna, keittiö. Ja nuotiopaikka :) Lisäksi on satamamuseo/vastaava, entisajan merenkäyttöön liittyvää kalustoa sisältävä aina avoin maja.

-Aini


lauantai 4. elokuuta 2012

Vatunki

Aamupisujen ja -palojen ja hässäköiden ja nälkäkiukkujen mentyä ohitse päästiin itse asiaan eli tämän päivän läpipuintiin. Tultin siihen tulokseen että kuinka kaunista Röytässä onkaan ja kuinka houkutteleva sauna siellä on myös, niin jatkaisimme matkaa. Röytän elojuhlat olivat koonneet laiturit täyteen niin moottori- kuin purjeveneitä. Huomasimme vain kuuluvamme iloiseen väliinputoajien joukkoon, olimme ainoa nuorempi pariskunta ja vielä ilman lapsia... Kaikki muut veneilijät tuntuivat olevan ikääntyneempiä taikka sitten pariskuntia yksine/kaksine/kolmine lapsineen. Keula kohti Vatunkia siis, koska sielläkin pitäisi olla sauna.

Matkaa kertyi parisenkymmentä merimailia (noin 40 km) tällekin päivälle. Tuuli oli koko ajan sivussa tai vastassa, ja jouduttiinkin luovimaan käytännössä koko tämä etappi. Ihan viime metreille tuuli päätti vielä ruveta venkoilemaan ja pyöritteli itseään miten lystäsi, välillä voimakkaampana ja välillä melkein tyyntyen. Eri rento kaveri tuo tuuli. Koskaan ei tiedä mistä päästä sillä vetää ;)

Vatungin satama paljastui lähinnä kalastuskäyttöön tarkoitetuksi. Veneilijöiden huoltorakennus oli kuitenkin uuden oloinen ja todella siisti. Yksi todellinen vika siinä kylläkin oli. Saunat, molemmat, oli lukittu! Ovessa oli kyltti "WC:t, saunat, kerhotila veneilijöiden vapaassa käytössä". Ei ollut ei! Tiskiallas sentään niin on helpompi tiskata veneessä syntyvät tiskit, veneen oma allas on niin onnettoman pieni.

Illaksi vielä Kuivaniemen kylille ;) Hannun ystäväpariskunta asustaa Kuivaniemessä, joten suuntaamme sinne illanviettoon. Josko sieltä se saunakin löytyisi.

-Aini

perjantai 3. elokuuta 2012

Röytässä

Aamusta aloteltiin tämä loma pakkailemalla kimpsut ja kampsut kasaan. Mausteeksi vähän perinteeksi muodostunutta säntäilyä ympäri kyliä (vaihtamassa valuuttaa, ruokakaupassa, noutamassa nestekaasua..) sekä kirjallinen, rakkaudella ja ymmärryksellä luotu ohje meikän rehujen hoitosäännöksistä pikkusiskoa varten. Ihan en tuttia pyytänyt niille antamaan mutta jotakuinkin melko lähelle.

Lähtö satamasta oli joutuisa ja päästiin sukkelasti matkaan. Oulujoesta puski kovasti vettä merelle päin ja veden pinta oli tosi korkealla, mikä tietenkin joudutti valumista Storan ohi. Eipä taas nuolaistu ennenkuin tipahtaa, tuuli oli ylläri pylläri nolla! Yriteltiin siinä purjeilla puhallella kasaan jokunen kaksi solmua kunnes luovuttiin ja lyötiin kone tulille. Autopilotilla puksuteltiin menemään. Hannu kunnostautui kartanlukijana/naviaatiolaitoksena ja minä lukaisin Mielensäpahoittajan. Ihan oli luettava kirja, joskin ennakko-odotukset olivat tekstin tasosta hieman korkeammalla.. Onneksi ei ollut pituudella pilattu.

Röytässä olikin jo aivan täydet hulinat ja saatiin jokunen hetki pohtia että mihin täällä mahtuukaan. Huomisen elojuhlat on keränneet melkosen seurakunnan koolle. Sopiva väli kuitenkin löytyi, Remy-pullo löytyi myös.. :) Plus kaunis sateenkaari!

Aini

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tuulen viemää

Viime päivien suurimmat tunnekuohut on ehdottomasti koettu ilmatieteenlaitoksen nettisivujen äärellä. Miten koko ajan jaksaakin sataa! Suunniteltu lähtöpäivä on perjantaina, mutta sääennuste lupailee koleaa sekä märkää. Mitä hauskaa on purjehtia koiranilmalla huppu silmillä? Ei niin yhtään mitään. Leikiteltiin jo ajatuksella lähteä sittenkin etelään päin, kohti Vaasaa, jos sinne lupaa leppoisampaa lomakeliä. Täällä Oulun tienoilla on ukkostellut ankarasti, http://www.liminkaweather.info on ollut kovassa suosiossa, siellä on loistava ukkostutka!

Minä kuitenkin urheasti suunnittelin tänään viikon ruokia ja ostoslistaa. Mielessä täytyy koko ajan pitää kylmätilojen rajallisuus, mielikuvitusta mielikuvitusta..! Ollaan myös jahdattu pientä kumivenettä leikkikaluksi reissua varten, meinaa vaan olla löytyminen vähän pitkässä kuusessa. Muutama muukin saanut ilmeisesti saman idean..

Aini