Haparanda hamn

Starttailtiin maailmalle siinä 11.30. Aurinko paistoi ja tarkeni tämän kesän harvinaisimmassa asussa eli shortseissa ja t-paidassa.. Liuettiin vähin äänin Vatungin satamasta, kaksikymmenpäinen joukko keski-iän ylittäneitä mato-onkelijoita oli vallannut koko sataman onkikisojansa varten. Varsin hätkähdyttävä, jokaisen tunteella toisilleen julistama kisan avauslause "SAA ONKIA" siivitti meidät matkaan, toivottavasti ei säikytetty koko läänin kaloja karkuun.

Vielä lähtiessäkin suunnitelma oli hieman avoin, mennäänkö Kemiin, mennäänkö sinne vain syömään ja jatketaan siitä Haaparantaan vai mennäänkö suoraan Ruotsin puolelle. Oli niin tyventä että tyydyttiin alkumatka rutkuttelemaan koneella etiäpäin, purjeilla saatiin revityä plus miinus kaks solmua luovituulessa kasaan. Päivän edetessä tuulikin nousi ja päästiin huimaa melkein viittä solmua aika hyvin tulemaan. Autopilotti osoittautui tämän päivän jutuksi niin ei koko ajan jomman kumman tarvinnut roikkua pinnassa. Räpistelin joutessani muutaman sivun kasaan 2010 Finlandiavoittajaa, Nenäpäivää. Kerronta oli niin rönsyilevän tunkkaista että en kyllä taida jaksaa lukea koko kirjaa.. Mutta entä jos se yllättääkin lopussa?

Hannulla taisi parhaimmillaan olla gps reittipisteineen, kaksi paperikarttaa ja elektroninen kartta (plus tutka) rinnakkain mitä urakalla vertailtiin ja ihmeteltiin. Ei ainakaan mennä hukkaan!

Matkanteossa rikottiin tänään henkilökohtaisia ennätyksiä. Paineltiin 38,7 merimailia tulemaan, mikä tekee kilometreissä noin 72. Aikaa meni 10,5 tuntia. Merivesi +19 C.

Haaparannan satama on vanha mutta kaunis ja siisti. Ruotsin lippuja killuu sataman joka kolkassa. Ollaan ainoat vieraat vierasvenelaiturissa - karavaanareita on kuitenkin parisenkymmentä. Satamassa on myös vanha puutalo huoltorakennuksena, löytyy suihkut, wc:t, sauna, keittiö. Ja nuotiopaikka :) Lisäksi on satamamuseo/vastaava, entisajan merenkäyttöön liittyvää kalustoa sisältävä aina avoin maja.

-Aini