Kemissä !

Oulunsalosta suuntasimme kohti tutuksi käynyttä Röyttää, ei vähiten käytettävissä olevan saunan vuoksi. Röyttä on kerrassaan mukava saari, jossa ei koskaan saa olla rauhassa.. ;) Siellä on kyllä aina sitä kulkijaa, niin moottoriveneellä kuin purjeinkin. Saunoiltiin ja paisteltiin makkaraa, ihasteltiin lintuja ja ihmeteltiin lentomuurahaisia sekä nukuttiin yö levollisesti turvallisessa, rauhallisessa satamassa. Sammakoita laskin seitsemän, lisäksi yks oli tosi pieni ja sitä ei lasketa! Ronja ei alkanu laskemaan niitä hyppijöitä mun kanssa, tylsä koira. 

Aamuselta heräiltiin ja kerättiin kamat kasaan. Ajatusta sai käyttää että sai kaikki tavarat koottua kyytiin niin että mikään ei sivuttain heilautettaessa lennä lattialle - edellisellä reissulla keräiltiin puhelimia likomärkinä pilssistä niin ei aiottu ottaa uusintaa.. Hannu myös kaivoi patjojen alta fokan valmiiksi esille varan vuoksi. Fokka on keulalle tarkoitettu pienempi purje isompaa tuulta varten.

Päästiin siinä kymmenen seudussa lähtemään, sykästiin reippahasti Röytän eteen kunnes mulla alko jännittää! Kauhiasti isoja aaltoja ja pärskeitä ja merta ja vettä ja ja ja..! Sinänsä tunteessa ei ole mitään uutta, mulla kait jännittää ja pelottaa noin suurinpiirtein joka reissulla mutta aina siitä vaan selviää. Kiskottiin rätit kohti taivaita, lokitki varmaan sai traumoja kun kiljuttiin toisillemme siinä hässäkässä niitä ajo-ohjeita. Lähtötohinoitten jälkeen meno alkoi maistumaan ihan kohtuulliselta, Oihonna seilaili siinä viiden solmun tietämissä ja aallot oli kohtuulliset.

Muutama tunti eteenpäin aallot ei enää ollutkaan niin kohtuullisia, keli koveni jonkun verran (puolitoistametriset aallot, miksei kukaan varottanu?) ja Hannukin sai tehdä pinnan kanssa töitä ihan tosissaan. Minä en koko tikkuun eli ohjaukseen uskaltanut kajota koko matkan aikana, sen verran lujasti se nojaa käsivoimien riittävyyteen tuo suuntaaminen. Hoitelin purjeita ja toimin (rääkyvänä) navigaattorina. Koira toimi keulapiikin lämmittimenä sekä yleisenä pahoinvointiosastona.

Jotenkin päin sitä räpisteltiin kuitenkin Kemiin asti, Ajoksen jälkeen päästiin saarteen suojaan ja aallokkokin laimeni ihan normaaliksi laineeksi. Rantaan päästiin nätisti ilman kommervenkkejä, poijupaikalle matalaan laituriin mikä onkin tälle veneelle optimi. Matkaa kertyi 37,6 merimailia, aikaa meni 7,5 tuntia eli hujuhujukyytiä paineltiin.

Satamassa käytiin maksamassa vierasvenepaikkamaksu, 11 e (riistoa, käytössä vain vessa ja sähkö!) ja lähdettiin kaupungille metsästämään ruokalajikkeita. En tiedä kenen idea mutta ei Kemissä ole A keskustaa tai B ravintolaa joka olisi auki jälkeen klo 18, pyörittiin tuolla talojen välissä nälkäisinä kunnes vaellettiin takaisin paatille päin ja löydettiin pursiseuran ravintola. Ruoka oli kohtuullista, mutta hintavaa, osaan minäkin tehdä valmisruskeakastikkeen sekä pilkottua jäävuorisalaattia pihvillä ja pyytää siitä kolmekymppiä.. 

Muutama metri rantaan päin, vanhan sataman ja kaupunginsataman välissä oli uudehko patio jolle suuntasimme jälkiruokaolusille. Siellä oli mukava emäntä, siistiä ja vilttejäkin vielä viluisille tarjolla :) Suosittelen! 

Ilta meneekin karttoja selatessa niin saadaan selvyyttä mihin sitä huomenna. Ajatus on nyt se että aamupäivä käydään Kemissä asioilla, mulla pitäs soitella muutama puhelu - kannattaa muuten ajaa auto monttuun niin että on öljypohja halki, vaikeuttaa ja tuo ärsytystä elämään! Siitä vois sitten painella Selkäsarveen tai sitten jo Ruotsin puolelle. Sen huominen sää näyttää.